Kateutta ilmassa?

Olin tulossa bussilla tänään kotiin ja korviini kalskahti takana istuvien eläkeikää lähestyvien leidejen keskustelu. Ensin he päivittelivät erään ei paikalla olevan ystävättären päätöstä ryhtyä vegaaniksi kun "eihän se voi edes maitoa juoda". Sitten eräs näistä naisista mainitsi, että onhan se laihtunut sen jälkeen kun on eläinkunnan tuotteiden käytön lopettanut ja "sen kävelylenkitkin on sairaalloisen pitkiä." Painonkin he tiesivät ja sitä päivittelivät, 165 cm / 45 kg "on hän niin pikkuinen eikä edes itse tajua asiaa".

 

Kaikki olivat samaa mieltä siitä, ettei tämä ystävätär varmaan nauti elämästään yhtään, kun ei se syö edes herkkuja. Nämä leidit olivat itse semmoisia peruspulleita ja keskustelu kuulosti vähintäänkin siltä, että he perustelivat itselleen pienen lihavuuden kuuluvan vanhenemiseen ja että kyllä siinä iässä saa jo herkutella eikä tarvitse stressata jos ei liiku niin kuin ennen. Olin hyvin ärsyyntynyt ja mieleni teki mielli ärähtää heille tyyliin olkaa kateelliset akat hiljaa, koska niin ilkeäksi tätä ystävätärtä kohtaan keskustelu suuntautui.

 

Miksi on niin väärin haluta olla kunnossa myös eläkkeellä ja miten muka vain herkuttelemalla nautitaan elämästä? Ehkä kyseinen ystävätär nauttii kävelyistään, tämä ei tullut leideille mieleenkään, saavathan he itse nautintoa vain loikoilusta ja herkuista. Tietenkin on myös se vaihtoehto, että ystävättärellä on syömishäiriö. Onko silloin reilua haukkua selän takana? Parasta olisi antaa kaikkien olla omanlaisiaan ja haukkumisen sijaan auttaa ystävää, jos näyttää siltä että kaikki ei ole hyvin.